Jalkautuminen maahanmuuttajanuorten koulutusryhmiin

Jalkauduin ensimmäiselle oppilaitosvierailuille elokuun puolivälissä kertomaan Länsirannikon koulutus oy Winnovan kotoutumiskoulutuksesta valmistuvalle ryhmälle Ohjaamo Porin ja hankkeen toiminnoista. Vastaanotto luokassa oli lämmin ja tunsin olevani oikealla asialla kertoessani heille mahdollisuudesta saada ohjausta koulutus- ja työllistymisvalmiuksien parantamiseen ja työllistymisen tueksi, jopa omalle kielelle tulkattuna. 

Ryhmässä oli kohderyhmään kuuluvia, alle 30-vuotias Porilainen työtön maahanmuuttaja, viiden eri kielen edustajia erilaisten koulutustaustojen omaavia avarakatseisia oppilaita. Kaikki osallistuivat keskusteluun ja löytyipä heiltä suomalaista huumoriakin selkeällä suomen kielellä.  

Toinen vierailu oli Winnovan TUVA-koulutuksen (tutkintoon valmentava) ryhmään, jossa oppilaat valmistautuvat ammatillisen koulutuksen opiskeluun. Ryhmässä oli kohderyhmään soveltuvia nuoria, joilla kuusi eri äidinkieltä. Erona ensimmäiseen ryhmään oli ryhmäläisten nuori ikä, he olivat melko arkoja ja hiljaisia, (tiedä sitten kuuntelivatko keskittyneesti vai missä lie ajatukset olleet). 

Kolmannelle vierailulle menin yhdessä Porin maahanmuuttajien neuvontapisteen hankeassistentti Juha-Matin kanssa. Juuri aloittaneiden nuorten kotoryhmässä oli oppilaita, jotka puhuivat äidinkielenään viittä eri kieltä. Tämän ryhmän kanssa olin myös itse pienessä testissä, koska heillä oli suomen kielen opiskelussa menossa vasta neljäs viikko.

Esittely toteutuikin loppujen lopuksi minun osaltani suomi – englanti vuoroin ja yhden oppilaan toimiessa kielellisenä apuna ukrainan- ja venäjänkielisille kääntäen englannista. Tilanne oli hieman haastava, mutta ryhmän iloisuus, huumorintajuisuus sekä valveutuneisuus kysymään tarkentavia kysymyksiä asioista rentoutti tunnelmaa sopivasti. Toki heidän pirteä ja eloisa suomen kielen opettaja on saattanut olla iso tekijä rennossa ja eloisassa ryhmädynamiikassa.  

Myös kriittisyys oli tämän ryhmän oppilaille tärkeää, he esimerkiksi kyseenalaistivat hankkeessa käytettävän tietojenkeruulomakkeen, jossa kysytään henkilötietoja, työllisyystilannetta, koulutusastetta ja muita taustatietoja. Ensimmäisen kerran jouduin perustelemaan lomakkeella kerättävien tietojen tärkeyttä. Tämä oli nuorilta kuitenkin erittäin tärkeä havainto ja hyvä kertaus siitä, miten asioista kannattaa kysyä, jotta voi myös oppia jotain uutta. 

Esittelyissä osallistujia kiinnosti työhön liittyvien dokumenttien tekemiseen ja täyttämiseen Ohjaamolla tarjolla oleva apu. Aihe johdatteli keskustelun työn hakemiseen ja siinä tarvittaviin dokumentteihin. Joillain oli korkeakoulutus kotimaastaan ja työkokemustakin kertynyt jonkin verran, osalla opinnot olivat syystä tai toisesta jääneet kesken tai opintoja ei ollut vielä lainkaan ja kaipaisivat apua opintojen jatkamiseen tai aloittamiseen. Suomalainen työkulttuuri kiinnosti myös oppilaita. Erityisen kiinnostavana ryhmissä pidettiin Ohjaamon palvelua luottamuksellisena keskusteluapuna elämästä ja elämänhallinnasta.  

Keskusteluissa käytiin läpi myös osallistujien kotimaassa suorittamia opintoja ja työtehtäviä, joista voisi olla hyötyä opintoihin tai työllistymiseen Suomessa. Keskustelu sujui luontevasti kaikilla kerroilla ja aika on hurahtanut kuin siivillä. Vielä kerrottuani syksyn aikana toimintaan mukaan tulevasta tulkkauksesta, jonka avulla on mahdollista saada omakielistä ohjausta koulutus- ja työllistymisasioihin liittyen, sai kiinnostuneen vastaanoton pöytien takana (ja monet näyttivät miettivän asiaa itsekseen).  

Hankkeessa työskennellessä tulee lomakkeita ja kyselyitä kohderyhmän täytettäväksi, niin myös näillä käynneillä.  Anonyymi kysely omakielisen ohjauksen tarpeesta vaatii hetken keskittymisen, josta jokainen lomakkeen täyttänyt sai suomalaisten yleisesti pitämän salmiakkimakeisen. Tämä oli joillekin ensimmäinen tutustuminen salmiakkiin ja ilmeet kertoivat paljon, joku söi urheasti koko makeisen, jotkut vain maistoivat todetakseen maun olevan itselle liian vieras, joku oli kuullut tuttavan mielipiteen ja kieltäytyi kohteliaasti, olipa joukossa silti muutama, jotka pitivät salmiakista.  

Lisää lomakkeiden täyttämistä ja tasaisesti kuuluvaa kirjoittamisen suhinaa ja nakutusta, silloin tällöin kysymys ”mitä tämä tarkoittaa?” ja taas lähes täysi hiljaisuus, kunnes alkoi kuulumaan ”valmis” ympäri luokkaa.  

Tähän mennessä olen tavannut vierailuillani tyytyväisiä oppilaita, jotka toivottavasti tapaan tulevaisuudessa, kun he miettivät suuntaa omalle elämälleen yksilö- tai ryhmäohjauksessa tai kokevat muita elämän mukanaan tuomia haasteita, joihin tarvitsevat apua tai tukea.  Koen tapaamieni kohderyhmäläisten kaipaavan tietoa tulevaisuutensa suunnittelussa opiskelu- ja/ tai työpaikan etsintää varten, mukaan lukien tarvittavien dokumenttien tekemisen sekä huomioiden suomalaisen työkulttuurin. 

Jotkut ovat tulleet vastaan ohimennen kaupungilla kulkiessa ja jokainen on moikannut iloisesti. Pori on suhteellisen pieni kaupunki, joten täällä ”törmäilee” tuttuihin kasvoihin aika useasti.

Nyt odotan jo innolla seuraavaa oppilaitosvierailua, koska nämä nuoret ja vanhemmatkin haluavat tietää mitä Porissa voi tehdä ja mistä yleisesti voi mennä kysymään asioista ja niiden hoitamisesta. Heidän kiinnostuksensa ja kiitollisuutensa on niin aitoa <3